Uusinta tietoa näkökyvystä

Valon avulla näemme, ilman valoa emme. Viimeaikaiset tutkimukset ovat paljastaneet, miten valaistus ja varsinkin valon laatu vaikuttavat näkökykyymme. Lisäksi on havaittu, että valosta vain suhteellisen pieni osa menee näkemistarkoituksiin. Suurin osa valosta tarvitaan kehomme elintärkeiden toimintojen ylläpitämiseen ja hormoneja tuottavien rauhasten kehittämiseen.

Valon määrä ja laatu ovat myös yhä tärkeämpiä tekijöitä vuoro- ja yötyön lisääntyessä. Myös päivällä tarvittaisiin nykyistä suurempaa valon määrää ja parempaa valon laatua, jotta ihminen pysyisi parhaassa mahdollisessa työvireessä. Elintoimintojamme varten tarvitaan toki myös pimeyttä vuorokausirytmin tahdistamiseksi.

Hiljattain on todettu, että nykyisillä valaistusmittareilla ei ole mitään tekemistä näkökykymme kanssa. Ne eivät mittaakaan sitä asiaa, jota niiden on luultu mittaavan ja jota niiden tulisi mitata. Mitä enemmän tutkimustietoa saamme valon vaikutuksista ihmisen hyvinvointiin, sitä tärkeämpää on, että jokaisella lamppuhankinnoista vastaavalla olisi ns. "valolääketieteellinen" peruskoulutus. Ratkaisevassa asemassa on silmä ja sen yhteydet aivoihimme. Valaistusmittarit ovat vasta toisella sijalla tärkeysjärjestyksessä.

1. Näköaistimukseen liittyvä silmän toiminta

 

Silmän anatomia

 

Sauvasolut ovat suuria, tapit kapeita

 

Silmän verkkokalvolla on kahdenlaisia valoherkkiä soluja, tappeja ja sauvoja. Tappien avulla näemme värit ja muut yksityiskohdat. Sauvasolujen luultiin aikaisemmin toimivan ainoastaan hämärässä. Uusien tutkimusten mukaan ne toimivat myös nykyisille työympäristöille tyypillisissä, melko alhaisissa valomäärissä.

Sauvat ja tapit lähettävät viestinsä aivoihin näköhermoa pitkin, joka sykkii 20-25 kertaa sekunnissa. Joka sekunti ne syöttävät aivoille kymmeniä miljoonia tiedonpalasia. Silmässä on 125 miljoonaa sauvasolua ja vain 7 miljoonaa tappisolua eli sauvojen ja tappien suhde on 18:1.

Näkökyky on ei-tekninen termi, joka kuvaa, miten hyvin silmä näkee. Se käsittää kyvyn erottaa yksityiskohtia ja muotoja sekä tulkita värejä.

 

2. Skotooppisessa valossa näkökyky on parhaimmillaan

Valomäärä ei ole ainoa näkökyvyn ilmaisija. Viime aikoina valon laatu on tullut yhä tärkeämmäksi tekijäksi. Lamput, jotka tuottavat suurimman valomääränsä kelta-vihreällä valon spektrin alueella, ovat kirkkaita, jopa häikäiseviä valolähteitä, kuten kylmän- ja lämminvalkeat loistelamput.

Monien lamppusuunnittelijoiden mielestä on tärkeintä saada valoa mahdollisimman halvoilla kustannuksilla. Seuraavassa olevien eri lamppujen tehokkuuskertoimien mukaan kannattaisi valita suurpainenatriumlamppu. Jos otetaan kuitenkin huomioon ihmisen näkökyky, sitä ei kannattaisi missään tapauksessa valita ainakaan tiloihin, joissa työskentelee ihmisiä.

kerroin

Hehkulamppu

10

Halogeeni

20

Elohopeahöyrylamppu

50

Suurpainenatriumlamppu DeLuxe

65

Loistelamppu

80

Monimetallilamppu

80

Suurpainenatriumlamppu

100

Sauvat näkevät ns. skotooppiset lumenit ja tapit fotooppiset lumenit. Skotooppisesti rikas lamppu (kuten True-Light) antaa sellaista valoa, joka on hyödyllisempää koko ihmissilmän näkökykyä ajatellen.

Mm. Cornellin yliopistossa tehdyt tutkimukset osoittavat, että näöntarkkuus parani ja väsyminen väheni niillä opiskelijoilla, jotka opiskelivat True-Light-valossa verrattuna kylmänvalkeiden loistelamppujen valossa opiskeleviin.

3. Näöntarkkuus paranee pupillin pienetessä

Valon määrän lisääminen yleisesti ottaen aiheuttaa pupillin pienenemistä. Kun valomäärä on sama, on pupilli pienempi sinertävässä valossa kuin keltavoittoisessa valossa. Mitä pienempi pupilli on, sitä tarkemmin me näemme. Monet ihmiset siristävät silmiään, jotta voisivat nähdä jotakin tarkemmin. Tällöin heidän silmiensä pupillin koko pienenee.

Tarkan näkemisen välimatka kasvaa, kun pupillin koko pienenee. Kun perinteinen, kellertävä valo korvataan skotooppisesti rikkaalla valolla, saavutetaan sama näöntarkkuus, mutta alhaisemmalla valomäärällä. Tutkijoiden (Berman et al.) tekemissä seitsemässä tutkimussarjassa kaikissa suorituskyky oli merkittävästi parempi, kun pupilli oli pienempi. Koehenkilöt, joiden pupillit olivat pienempiä, tarvitsivat vähemmän kontrastia nähdäkseen oikein, verrattuina niihin, joiden pupillit olivat suurempia. Todettiin myös, että lukunopeus ja -tarkkuus oli parempi, kun pupilli oli pienempi.

 


Päivitetty 21.11.1999

-----------------------------------------------