|
Uusinta tietoa
näkökyvystä

Valon avulla näemme, ilman
valoa emme. Viimeaikaiset tutkimukset ovat
paljastaneet, miten valaistus ja varsinkin valon
laatu vaikuttavat näkökykyymme.
Lisäksi on havaittu, että valosta vain
suhteellisen pieni osa menee
näkemistarkoituksiin. Suurin osa valosta
tarvitaan kehomme elintärkeiden toimintojen
ylläpitämiseen ja hormoneja tuottavien
rauhasten kehittämiseen.
Valon määrä ja laatu
ovat myös yhä tärkeämpiä
tekijöitä vuoro- ja yötyön
lisääntyessä. Myös
päivällä tarvittaisiin nykyistä
suurempaa valon määrää ja
parempaa valon laatua, jotta ihminen pysyisi
parhaassa mahdollisessa työvireessä.
Elintoimintojamme varten tarvitaan toki myös
pimeyttä vuorokausirytmin
tahdistamiseksi.
Hiljattain on todettu, että
nykyisillä valaistusmittareilla ei ole
mitään tekemistä
näkökykymme kanssa. Ne eivät
mittaakaan sitä asiaa, jota niiden on luultu
mittaavan ja jota niiden tulisi mitata. Mitä
enemmän tutkimustietoa saamme valon
vaikutuksista ihmisen hyvinvointiin, sitä
tärkeämpää on, että
jokaisella lamppuhankinnoista vastaavalla olisi ns.
"valolääketieteellinen" peruskoulutus.
Ratkaisevassa asemassa on silmä ja sen
yhteydet aivoihimme. Valaistusmittarit ovat vasta
toisella sijalla
tärkeysjärjestyksessä.
1. Näköaistimukseen
liittyvä silmän toiminta
|
Silmän anatomia
|
Sauvasolut ovat suuria,
tapit kapeita
|
Silmän verkkokalvolla on
kahdenlaisia valoherkkiä soluja,
tappeja ja sauvoja. Tappien
avulla näemme värit ja muut
yksityiskohdat. Sauvasolujen luultiin aikaisemmin
toimivan ainoastaan hämärässä.
Uusien tutkimusten mukaan ne toimivat myös
nykyisille työympäristöille
tyypillisissä, melko alhaisissa
valomäärissä.
Sauvat ja tapit
lähettävät viestinsä aivoihin
näköhermoa pitkin,
joka sykkii 20-25 kertaa sekunnissa. Joka sekunti
ne syöttävät aivoille kymmeniä
miljoonia tiedonpalasia. Silmässä on 125
miljoonaa sauvasolua ja vain 7 miljoonaa tappisolua
eli sauvojen ja tappien suhde on 18:1.
Näkökyky on ei-tekninen
termi, joka kuvaa, miten hyvin silmä
näkee. Se käsittää kyvyn
erottaa yksityiskohtia ja muotoja sekä tulkita
värejä.
2.
Skotooppisessa valossa näkökyky on
parhaimmillaan
Valomäärä ei ole
ainoa näkökyvyn ilmaisija. Viime aikoina
valon laatu on tullut yhä
tärkeämmäksi tekijäksi. Lamput,
jotka tuottavat suurimman
valomääränsä
kelta-vihreällä valon spektrin alueella,
ovat kirkkaita, jopa häikäiseviä
valolähteitä, kuten kylmän- ja
lämminvalkeat loistelamput.
Monien lamppusuunnittelijoiden
mielestä on tärkeintä saada valoa
mahdollisimman halvoilla kustannuksilla.
Seuraavassa olevien eri lamppujen
tehokkuuskertoimien mukaan kannattaisi valita
suurpainenatriumlamppu. Jos otetaan kuitenkin
huomioon ihmisen näkökyky, sitä ei
kannattaisi missään tapauksessa valita
ainakaan tiloihin, joissa työskentelee
ihmisiä.
|
|
kerroin
|
|
Hehkulamppu
|
10
|
|
Halogeeni
|
20
|
|
Elohopeahöyrylamppu
|
50
|
|
Suurpainenatriumlamppu
DeLuxe
|
65
|
|
Loistelamppu
|
80
|
|
Monimetallilamppu
|
80
|
|
Suurpainenatriumlamppu
|
100
|
Sauvat näkevät ns.
skotooppiset lumenit ja tapit fotooppiset lumenit.
Skotooppisesti rikas lamppu (kuten True-Light)
antaa sellaista valoa, joka on
hyödyllisempää koko ihmissilmän
näkökykyä ajatellen.
Mm.
Cornellin yliopistossa tehdyt tutkimukset
osoittavat, että näöntarkkuus parani
ja väsyminen väheni niillä
opiskelijoilla, jotka opiskelivat
True-Light-valossa verrattuna kylmänvalkeiden
loistelamppujen valossa opiskeleviin.
3.
Näöntarkkuus paranee pupillin
pienetessä
Valon määrän
lisääminen yleisesti ottaen aiheuttaa
pupillin pienenemistä. Kun
valomäärä on sama, on pupilli
pienempi sinertävässä valossa kuin
keltavoittoisessa valossa. Mitä pienempi
pupilli on, sitä tarkemmin me näemme.
Monet ihmiset siristävät
silmiään, jotta voisivat nähdä
jotakin tarkemmin. Tällöin heidän
silmiensä pupillin koko pienenee.
Tarkan näkemisen
välimatka kasvaa, kun pupillin koko pienenee.
Kun perinteinen, kellertävä valo
korvataan skotooppisesti rikkaalla valolla,
saavutetaan sama näöntarkkuus, mutta
alhaisemmalla valomäärällä.
Tutkijoiden (Berman et al.) tekemissä
seitsemässä tutkimussarjassa kaikissa
suorituskyky oli merkittävästi parempi,
kun pupilli oli pienempi. Koehenkilöt, joiden
pupillit olivat pienempiä, tarvitsivat
vähemmän kontrastia nähdäkseen
oikein, verrattuina niihin, joiden pupillit olivat
suurempia. Todettiin myös, että
lukunopeus ja -tarkkuus oli parempi, kun pupilli
oli pienempi.
Päivitetty 21.11.1999
|